Sivu 93

Aki Riihilahti matkakumppani Lontoon lyhyt oppimäärä "SAAVUIMME juuri Heathrow'n lentokentälle, siirtäkää kellonne kaksikymmentä vuotta taaksepäin!", vitsaillaan Finnairin lentoemännän kuuluttaneen Lontooseen saavuttaessa. Konservatiivisen kuningaskunnan pakkomielteet shekkeihin ja lavuaarien kylmäja kuumavesihanojen etäisyyteen toisistaan eivät välttämättä kieli Euroopan sykkivästä metropolista. Lontoo ei kuitenkaan ole vitsi menneisyydestä. Enemmänkin viidakko. Heti terminaalin ulkopuolella odottavat sen ensimmäiset itse kruunautuneet tarzanit, taksikuskit. "Minne olet matkalla kaveri?" Small talk -ammattilaiset tekevät kaveriudestasi ison tilin. Varsinkin jos ilmoitat vain tien, hotellin tai ravintolan nimen. Lontoossa pitää tietää myös mihin postiosoitteeseen on menossa, muuten vain mittari raksuttaa kuskin etsiessä karttakirjasta mahdollisia määränpäitä. Lontoon kadut ovat ratkaisematon labyrintti. Viktoriaanisen ajan infrastruktuuri on käynyt ruuhkaiseksi, kun pienistä kylistä on muodostunut vuosien saatossa 10 miljoonan asukkaan metropoli. Thamesin ylitys ja kapeakatuisten kylien jono muodostavat pullonkaulan, jossa tulee nopeasti jopa Kehä I:stä ikävä. Jos stressitasosi on turhan alhainen, suosittelen Thamesin ylitystä pohjoissuuntaan aamuisin. Toisin sanoen: ota metro. Tai juna. Aina ja joka paikkaan. Tehokas ja selkeä maanalaisketju on nopea ja halpa. Säästät ajassa, rahassa ja hermoissa omaisuuden. Toki kiven alla missaat vilauksen Thamesiä ylittävän sillan kaiteesta ja kymmeniä Starbuckseja, mutta muutamalla punnalla ja puolessa tunnissa pääset kaikkiin paikkoihin, jotka mustan taksin takakarsinassa kävisivät kellolle ja kukkarolle kalliiksi. Metrolinjat on niin selkeästi värein ja nimin merkitty, että suosittelen lippukassajonon välttämistä käyttämällä aina vapaita automaatteja. Lontoossa nimittäin vain asiakaspalvelu on turhauttavampaa kuin liikenne. Näihin kahteen taistoon ei kannata lähteä. Taksikuskikaveriltasikaan ei heru sympatiaa myöhästyessäsi. Lontoossa selviytymisen lyhyeen oppimääLontoossa kannattaa katsoa vähän kauemmas ­ ja kulkea sinne raiteilla. kukkaro saa olla syvä, jos shoppailusäde yltää perusmatkaoppaiden mukaisesti Bond Streetiltä Harrodsiin. Luksuksessakin on turistilisä. Ja kaikki, mikä on kameran kantaman päässä japanilaismatkailijoista, on made in hongkong -tavaraa Dubain hinnoin. Keskustan kiskurikauppojen sijasta kannattaakin junailla vaikka Bluewateriin tai Kingstoniin shoppailemaan. Todellisia vaate-, antiikkija taidelöytöjä tehdään Camdenin markkinoilla tai Portobello Roadilla Notting Hillissä. Ja jos ainaiset itkuvirret Lontoossa ovat liipubin Sunday roast jalkapallostudiolla maustettuna perinteisintä brittikulttuuria. Lontoossa kannattaa siis katsoa vähän kaurään kuuluvat liikkuminen, syöminen ja ostaminen. Minkä säästät raiteilla matkustamalla, tuhlaat helposti kaupoissa. Lontoo maksaa ja kenne ja hinnat, sitä on myös ruokailu. Fish and chipsien ja papumössön luvattu maa voi olla kulinaristille helvetti. Siinä tulessa kaikki on käristetty rasvaiseksi tai keitetty mauttomaksi. Toki suurkaupungista löytyy helmiäkin, mutta Nobusta Ivyyn on vaikeaa saada varausta, jos ei näytä kuuluisalta. Vastaus vatsalle löytyy Fulham Roadin ympäristön menuista. Ketjuuntumista vastaan taistelevissa italialaisissa perheravintoloissa, eksoottisissa itämaisissa seisovissa pöydissä ja persoonallisissa kahviloissa saa myös sitä palvelua, mikä ei englantilaisiin tapoihin muuten kuulu. Toki jos oikein haluaa elää ja syödä kuin paikallinen, on emmas. Ja kulkea sinne raiteilla. Silloin sumujen saaren pääkaupunki maistuu paremmalta kuin koti-ikävä. Ja kun kaipuu ruisleivältä tuoksuvaan kotimaahan puree, löytyy isänmaata nollaleveyspiiriltäkin tarpeeksi. Krikettiheiton päässä Piccadilly Circuksen neonvaloista on Nordic Bakery, josta saa graavilohta ruisleivän päällä ja korvapuusteja. Koko kotimainen ruokalista poronkäristyksestä janssoninkiusaukseen löytyy Cafe Nordicista, Oxford Streetin poikkikadulta. Itä-Lontoon suomalaiskirkossa on jumalanpalveluksia päijäthämeläisittäin ja sauna. Kaikki lätkäpelit näytetään Famous 3 Kings -pubissa Fulhamissa. Lontoossa ei siis halutessaan missaa mitään kotimaista. Ja lopultahan metrolla pääsee myös nopeasti takaisin Heathrow'n terminaaliin. Vihreää linjaa. Hyvää matkaa. Aki Riihilahti on ammattijalkapalloilija, joka on pelannut muun muassa maineikkaassa lontoolaisessa Crystal Palace FC -mestaruussarjajoukkueessa. SYYSKUU 2007 BLUE WINGS 93 Petteri Kokkonen

Section 1

Section 2

Page 81
Page 82
Page 83
Page 84
Page 85
Page 86
Page 87
Page 88
Page 89
Page 90
Page 91
Page 92
Page 93
Page 94
Page 95
Page 96
Page 97
Page 98
Page 99
Page 100
Page 101
Page 102
Page 103
Page 104
Page 105
Page 106
Page 107
Page 108
Page 109
Page 110
Page 111
Page 112
Page 113
Page 114
Page 115
Page 116

Why do I see this page ?

Your Flash Player is older than version 7 or Javascript is not enabled. What you see is the raw text of the publication.

To read this Digipaper-publication install/update your Flash Player from this link or enable Javascript.

For proper operation Digipaper-publication needs Flash Player version 7 or newer.

Install the latest version of Flash Player from this link.
© Copyright 2004-2006 Mederra Oy