Sivu 114 |
matkanovelli Jari Tervo Pieni pala historiaa TYÖHUONEENI ikkunalaudalla nököttää läpinäkyvän muovikaaren sisällä pieni pala betonia. Tikkuaskin kokoisessa betoninpalassa kulkee kahden sinisen raidan välissä punainen raita, ja niiden alla viilettää ohut viiru vihreää. Viiru on sirpale graffitia, jonka tuntematon töhertelijä on joskus maalannut Berliinin muuriin. Muuri ei ole kohta kahteenkymmeneen vuoteen jakanut kaupunkia. Muuri räjähti, ja kun pöly hälveni, se oli laskeutunut miljoonina muovikaaren sisälle vangittuina palasina turistirihkamaa kaupittelevien pöydille ympäri Berliiniä. Yksi maailman suurimmista nähtävyyksistä on muuri, jota ei ole. Berliiniläiset kirjakaupat myyvät karttoja, joihin on merkitty, missä muuri kulkisi, jos se vielä kulkisi. Olematonta muuria tullaan katsomaan kaukaa, myös Suomesta. Mitä tekee kapitalisti kommunistin rakentamalla muurilla? "Se myy sen", sanoin juuri tapaamalleni Gerhardille Yksisilmäisen Kemalin baarissa Syötiin kebabia lohkoperunoilla ja juotiin olutta, sen jälkeen kun Gerhard oli puhdistanut kätensä tinnerillä. Ihoa kuivattavan tinnerin vaikutuksen Gerhard eliminoi kosteusvoiteella. Hän oli maalari, mutta kun partaisen ja vauhkohkon ulkomuodon perusteella luettelin litanian saksalaisia ekspressionisteja, hän korjasi väärinymmärryksen näyttämällä seinää. Hän oli siis lankkumaalari. "Ja jos se tosi kapitalisti olisi, se myisi sen kommunisteille", kehittelin ajatusta. Gerhardin mielestä ei myisi. Hän myönsi mielipiteensä johtuvan siitä, että hän oli ossi, ex-itäsaksalainen. Minun kehitelmässäni hänellä olisi sen pöljän muurinpalasten ostajan rooli. Missä hän oli ollut, kun muuri murtui marrasollut suinkaan pettynyt läntiseen tavarataivaaseen. Hän vain meni itään odottamaan, että länsi tulisi sinne. Tulihan se. Katulamppuun syttyi valo ja kadusta silisi neljä vuotta vanha kuoppa. Uudet tuulet puhalsivat pois ruskohiilen hajun. Gerhard muistutti minua siitä, että ihmisen elämä hupenee arkea parsiessa. Hän tuskin koskaan pysähtyy miettimään Berliinin muuria. Siihen saattaa vaikuttaa myös se, ettei sitä enää ole, Gerhard sanoi. Huomautin muurin voivan edelleen paksusti, vaikka eletään jo kevättä 2006. Näytin hänelle ostamaani kymmenen euron hintaista kappaletta. Gerhard tutki sitä hymyillen. Tilattiin lisää, muttei enää kebabia. kuussa 1989? Minä olin ravintola Sea Horsessa Helsingissä. Hän oli häärinyt lastenlikkana Otto-sedän ja Liselotte-tädin kolmelle lapselle. Gerhard tutki tyytymättömin ilmein kasvojani. Lasten vahtiminen oli tietenkin naurettava askare toimitettavaksi silloin, kun viiden kilometrin päässä tehtiin maailmanhistoriaa, mutta jonkun sekin oli tehtävä. Gerhardin mielestä lastenhoito oli myös tärkeämpää kuin humalainen lekanheilutus muurinharjalla. Murtumispäivää seuraavana päivänä Gerhard tutki läntisen Berliinin ja palasi itään. Hän ei Kerroin satunnaiselle Gerhardille Checkpoint Charlien kulmilla sijaitsevasta muurimuseosta. Lähitalon seinälle on ripustettu virttynyt Neuvostoliiton sirppilippu ja sen yläpuolella lukee The Last Kremlin Flag, siis viimeinen Kremlin lippu. Tekstiosuudessa asiaa tarkennetaan: lippu ei ole viimeinen Kremlin lippu. Berliinin sateet ja rännät ränsistivät viimeisen lipun niin, että se oli vietävä pois. Ihmettelin, miten asia etenee. Kun seuraavan kerran tulen Berliiniin, onko seinällä teksti: The Second to Last Kremlin Flag. Kerrotaanko tekstiosuudessa, että tällä paikalla oli Kremlin toiseksi viimeinen lippu, mutta se jouduttiin viemään ilmastollisista syistä pois? Entä sitä seuraavalla kerralla? Gerhard arveli minun juoneen riittävästi olutta. Myönsin sen. Tilattiin sen kunniaksi vielä kahdeksan olutta lisää. Mieheen. Meitä pyydettiin poistumaan, kun Gerhard alkoi kaivaa maalinmurusia kynsiensä alta Yksisilmäisen Kemalin veitsellä. Gerhard ilmoitti lähtevänsä yöpuulle, vaikka aamu jo valkeni. Hänellä olisi seuraavana päivänä edessään ankara työpäivä, koska hänen serkullaan olisi heidän yhteisyrityksessään maalaustuuri. Mitä sinä sitten teet, kysyin Gerhardilta. Hän kertoi murskaavansa täryporalla pieniksi palasiksi ne betonilohkareet, jotka hänen serkkunsa Helmut maalasi. Jari Tervo on helsinkiläinen kirjailija. Kirjallisen tuotantonsa lisäksi hän on käsikirjoittanut elokuvia, kuunnelmia sekä tv-sarjan Mogadishu Avenue. Markus Majaluoma Veikko Somerpuro 114 BLUE WINGS KESÄELOKUU 2007
Page 81
Page 82
Page 83
Page 84
Page 85
Page 86
Page 87
Page 88
Page 89
Page 90
Page 91
Page 92
Page 93
Page 94
Page 95
Page 96
Page 97
Page 98
Page 99
Page 100
Page 101
Page 102
Page 103
Page 104
Page 105
Page 106
Page 107
Page 108
Page 109
Page 110
Page 111
Page 112
Page 113
Page 114
Page 115
Page 116
|
|
|
Why do I see this page ?
Your Flash Player is older than version 7 or Javascript is not enabled. What you see is the raw text of the publication.
To read this Digipaper-publication install/update your Flash Player from this link or enable Javascript.
|
 |
For proper operation Digipaper-publication needs Flash Player version 7 or newer.
Install the latest version of Flash Player from this link. |
|